Hankin eilen ihka oman kannettavan, joten nyt käy tämä bloggaaminen ihan kotisohvalta. Hirvittää vain, kun ei ole ns. teknistä tukea vieressä kun haluan esim. liittää kuvia blogiin yms. vaikeita juttuja-tai siis vaikeitahan ne tuntuvat olevan vain minulle. Tämä on tällainen Acerin kone...Muuta en sitten osaa tästä sanoakaan, kuulemma on hyvä näytön ohjain, tiedä häntä mitä se sitten tarkoittanee. No jaa, ketä kiinnostaa, kunhan kone toimii ja on hyvä. :)
Olen ollut tällä viikolla joka päivä töissä ja parina päivänä jopa kahdessa työpaikassa niin, että olen ollut töissä aamuyhdeksästä iltayhdeksään, hiukan väsyttävää, onneksi sitä ei ollut kun tuo pari päivää. Nyt tuntuu sitten aivan kuin olisi vapaata kun onkin vain yhtä työtä päivässä... :)
Tarvitsen todella pari vapaapäivää, että voisin käydä kampaajalla, kuontalo on taas karseassa kuosissa ja olisi ihan kiva saada uusi tukka ennen koulun alkua...No, ainakin tyypit yllättyvät positiivisesti sitten kun vihdoin näytän taas ihmiseltä. Tiedättehän sen tunteen, kun tukka on kasvanut ulos mallistaan ja juuria on näkyvillä enemmän kuin laki sallii-hiuksia on mahdotonta saada hyvännäköiseksi!!!!ARRRGHH on normaali sodanjulistushuuto aamuisin vessan peilin ääressä. Onneksi eräs parhaista ystävistäni on kampaaja, joka todella tuntee tyylini, joten voin huoletta jättää pääni hänen huollettavakseen. On ihanaa, kun voi olla varma lopputuloksesta ja siitä, että on ssanut välitettyä ideans aja tunteensa kampaajalle täydellisesti.
Kaikki ovat tehneet harharetkiä muiden kampaajien luona ja eksyneet kampaamoviidakkoon, mutta uskon vakaasti, että jokaiselle on Se Oikea kampaaja tuolla jossakin-se kampaaja, joka saa hiirenhännänkin näyttämään hyvältä ja itsetuntosi kohoamaan pilviin. Omalla kohdallani pahin kampaamoharharetki sattui Australiassa, jolloin erehdyin jonkun aasialaisen miehen käsittelyyn. Mies ei puhunut kovin hyvää englantia ja kampaajakäynti maksoi vaivaiset 25 dollaria, joten oli pitänyt aavistella pahaa, mutta eeeeiii! Miekkonen sohi aikansa saksilla ja kävelin lopulta ulos salongista piikkisuora polkkatukka päätäni kehystäen. Ukko oli myös unohtanut (tai sitten tämä hlö oli oikeasti joku tyyliin rakennusmies, joka teki lisätienestiä kampaamalla pahaa aavistamattomien hiuksia) sukia ja hrjata leikatut hiukset pois niskasta ja hiuksista, joten näytin lopulta siltä, kuin syöpähoidot olisivat tehonneet yllättäen ja keskellä kaupunkia! Saan kylmiä väreitä vieläkin pelkästä ajatuksesta.
Joten nyt, kun sentään olen samassa maassa kampaajani kanssa, aion kärvistellä Kaamean Kuontaloni kanssa siihen, kunnes kohtaamme jälleen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti