Elämä täällä uudessa asunnossa alkaa sujua, vaikka välillä sattuu sellaisia juuri minulle ominaisia möhliä, jotkaa kummasti piristävät arkea... Yritin eräänä päivänä pestä uudella pesukoneella pyykkiä ja olin unohtanut vaihtaa pesulämpötilan 60 asteesta 40 asteeseen lakanoiden pesun jälkeen, joten kaikista alushousuista tuli viehättävän ulosteen ruskeita... Minä tapani mukaan sitten sain sätkyn siitä (oli kyllä muutenkin ollut vähän anuksesta koko päivä, kun eräs ihminen töistä oli kuin petolinnun peräsin) ja soitin äidille ja manguin ja kirosin ja valitin, että elämä on pyllystä jne. En taida olla ihan niin aikuinen kuin luulin, vaikka olen aina ensimmäisenä kailottamassa äidille ''Mutta minähän olen jo 20-vuotias!!''
Olen saanut (valitettavasti) tutustua naapuriini, joka on noin 7-vuotias pieni ja todella rasittava tyttö, josta on tullut henkilökohtainen stalkkerini. Päältäpäin tyttöpaha vaikutti melko harmittomalta, jopa söpöltä, joten kun tapasin hänet pihalla, päästin hänet kyläilemään. PAHA VIRHE! Tyttö valtasi häikäilemättä henkilökohtaisen tilani, penkoi tavarani ja kyseli typeriä, eikä lähtenyt kulumallakaan. Seuraavan kerran kun näin tytön pihalla töistä tullessani tein varmaan oman ennätykseni juoksussa pyörätelineiltä porraskäytävään. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta SITTEN-ovikello soi. Koska, surullista kyllä, tyttö on ainoita ihmisiä, joka tietää missä asun, tiesin heti, kuka ovella kolkutteli. Kuulin jopa postiluukun kolinaa, kun kakara yritti kyyliä sisälle. Olin hiljaa ja odotin sydän srjällään uhan poistumista reviiriltäni. Lopulta törmäsin tyttöön taas pihalla ja hän tiedusteli kipakasta, miksi en avannut ovea, kun hän olisi halunnut tulla kyläilemään. Valehtelin olleeni töissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti