Se Oikea ja Kaamea Kuontalo

Hankin eilen ihka oman kannettavan, joten nyt käy tämä bloggaaminen ihan kotisohvalta. Hirvittää vain, kun ei ole ns. teknistä tukea vieressä kun haluan esim. liittää kuvia blogiin yms. vaikeita juttuja-tai siis vaikeitahan ne tuntuvat olevan vain minulle. Tämä on tällainen Acerin kone...Muuta en sitten osaa tästä sanoakaan, kuulemma on hyvä näytön ohjain, tiedä häntä mitä se sitten tarkoittanee. No jaa, ketä kiinnostaa, kunhan kone toimii ja on hyvä. :)

Olen ollut tällä viikolla joka päivä töissä ja parina päivänä jopa kahdessa työpaikassa niin, että olen ollut töissä aamuyhdeksästä iltayhdeksään, hiukan väsyttävää, onneksi sitä ei ollut kun tuo pari päivää. Nyt tuntuu sitten aivan kuin olisi vapaata kun onkin vain yhtä työtä päivässä... :)

Tarvitsen todella pari vapaapäivää, että voisin käydä kampaajalla, kuontalo on taas karseassa kuosissa ja olisi ihan kiva saada uusi tukka ennen koulun alkua...No, ainakin tyypit yllättyvät positiivisesti sitten kun vihdoin näytän taas ihmiseltä. Tiedättehän sen tunteen, kun tukka on kasvanut ulos mallistaan ja juuria on näkyvillä enemmän kuin laki sallii-hiuksia on mahdotonta saada hyvännäköiseksi!!!!ARRRGHH on normaali sodanjulistushuuto aamuisin vessan peilin ääressä. Onneksi eräs parhaista ystävistäni on kampaaja, joka todella tuntee tyylini, joten voin huoletta jättää pääni hänen huollettavakseen. On ihanaa, kun voi olla varma lopputuloksesta ja siitä, että on ssanut välitettyä ideans aja tunteensa kampaajalle täydellisesti.

Kaikki ovat tehneet harharetkiä muiden kampaajien luona ja eksyneet kampaamoviidakkoon, mutta uskon vakaasti, että jokaiselle on Se Oikea kampaaja tuolla jossakin-se kampaaja, joka saa hiirenhännänkin näyttämään hyvältä ja itsetuntosi kohoamaan pilviin. Omalla kohdallani pahin kampaamoharharetki sattui Australiassa, jolloin erehdyin jonkun aasialaisen miehen käsittelyyn. Mies ei puhunut kovin hyvää englantia ja kampaajakäynti maksoi vaivaiset 25 dollaria, joten oli pitänyt aavistella pahaa, mutta eeeeiii! Miekkonen sohi aikansa saksilla ja kävelin lopulta ulos salongista piikkisuora polkkatukka päätäni kehystäen. Ukko oli myös unohtanut (tai sitten tämä hlö oli oikeasti joku tyyliin rakennusmies, joka teki lisätienestiä kampaamalla pahaa aavistamattomien hiuksia) sukia ja hrjata leikatut hiukset pois niskasta ja hiuksista, joten näytin lopulta siltä, kuin syöpähoidot olisivat tehonneet yllättäen ja keskellä kaupunkia! Saan kylmiä väreitä vieläkin pelkästä ajatuksesta.

Joten nyt, kun sentään olen samassa maassa kampaajani kanssa, aion kärvistellä Kaamean Kuontaloni kanssa siihen, kunnes kohtaamme jälleen. <3

Minun ikioma linnani ja linnassa vaatekaappi

Olen ihan ensikertalainen sisustajana, en tätä ennen ole tuntenut sitten minkäänmoista kiinnostusta huonekaluja, väriskaaloja yms. kohtaan. Olen aina ollut enemmän kiinnostunut vaatepuolesta enemmän, mutta asiaan tuli muutos kun muutin tähän ikiomaan asuntoon. Kai se on uutuuden viehätystäkin, mutta myös sitä, että ennen tätä minulla ei ole ollut ihan ikiomaa paikkaa, jossa on kaiken lisäksi huoneita eri käyttötarkoituksiin! Luksusta, sanon minä.

Olen melko tyytyväinen sisustukseen, vaikka seinät tosin ovat vielä melko tyhjät, koska ne ovat betonia tai jotain sen suuntaista. Asia korjaantuu toivottavasti, kun isäni tulee joskus lähiaikoina käymään ja tuo mukanaan miehisen osaamisensa, sekä erinäisiä minulle vielä toistaiseksi tuntemattomia työkaluja.

Olohuone on tummaa puuta, vihreää, beigeä ja vähän oranssia. Rakastan verhoja, vaikka en ollut ostohetkellä niistä niinkään varma. Sohva ja sohvapöytä ostettiin käytettyinä, ihanat ja ihanan halvat! tv-taso Ikeasta.

Hylly Ikeasta :)

Kaverin idea oli tehdä olohuoneeseen musiikkinurkkaus, tilaa kun oli vaikka muille jakaa.

Makuuhuoneessa roosan sävyä ja valkoista, erhot ovat liian valkoiset, mutta en ole vielä löytänyt juuri oikeanlaisia, joten ne saavat olla toistaiseksi. Sänky ostettiin käytettynä ja oli jälleen ihana ja halpa, tosi hyvässä kunnossa.

Kattokruunu on työkaverin vanha, haaveissa olisi joskus ostaa joku oikein ihana antiikkinen kattokruunu.

Keittiö on hieman merihenkinen :)

Ihanat sirottimet, jotka äiti on antanut.

Kello Esprit

Tunika H&M, saappaat Click shoes

Laukku löytö kirpputorilta :) Ihana väri!

Ja tässä koko look :D

Laukku Gina Tricot, neuletakki Zara, housut Only, toppi Gina Tricot

Jakku H&M, housut Ginasta, raitapaita Avocado.

Tämän hetken lempihajuvesi on ehdottomasti Marc Jacobsin ''Daisy'', aivan mahtava kukkaistuoksu, joka on sopivan nuorekas.

Tämän viikon asuja

Tässä joitain otoksia tämän viikon asuvalinnoista. Kamera on pyllynreiästä, eikä ole oikein ollut ketään ottamassa kuvia, mutta onpahan edes jotain :) Tämä uusi elämä uudessa paikassa ja blogi on ihanasti auttanut löytämään uudelleen pukeutumisen ja laittautumisen riemut-viime aikoina olen ollut melko laiska esim. meikkaamaan, vaikka pidänkin kaikesta voiteilla lotraamisesta ja vaatteiden mallaamisesta.

Tässä erään päivän asuvalinta, oli vielä lämmin, joten halusin pitää kesäisiä vaatteita :)

Toppi on Paul Frankin, löytö Australiasta eräästä surffikaupasta, yksi lempivaatteistani, aivan ihana päällä.

Sandaalit Rubi, myös Ausseista, tosi halpiskengät, mutta ihan kivan näköiset.

Laukku joskus monta vuotta sitten löytö Lindexistä alennusmyynneistä, ehdottomasti lempparilaukkuni, etsintä on päällä toiselle saman tyyppiselle laukulle, koska alkaa olla aika kulunut.

Jakku H&M, sortsit Rusty, löytö Ausseista. Ihanat päällä ja pitkän etsinnän tulos-rakastan revittyä ja rentoa lookia!


Toisen päivän asuvalinta muodostui uusien korkokenkien ympärille, sillä haluan aina käyttää uusia vaatteita ja asusteita heti, jotta totun niihin, eivätkä ne jää kaapin pohjalle (varsinkin, jos ostos on vähän normaalista tyylistä poikkeava). Olen myös rakastunut boyfriend-farkkutrendiin, mutta koska olen melko lyhyt ja muodokas, en koe voivani käyttää boyfriend-farkkuja. Päätin silti soveltaa tyyliä boyfriend-farkku-gladiaattorikorkkarit siten, että laitoin hieman tiukemmat farkut, mutta kääräisin kuitenkin lahkeet, jotta korkkarit pääsivät enemmän näytille.

Tässä Uudet ja ihanat kengät, Cip Capin alennusmyynneistä. Ihanat, koska eivät kovin korkeat.

Jakku H&M, laukku Longchampin, huivi kirpparilta, kengät Cip Cap

Ja tässä koko look :)

musisointia, töitä ja pyykin pesua.

Elämä täällä uudessa asunnossa alkaa sujua, vaikka välillä sattuu sellaisia juuri minulle ominaisia möhliä, jotkaa kummasti piristävät arkea... Yritin eräänä päivänä pestä uudella pesukoneella pyykkiä ja olin unohtanut vaihtaa pesulämpötilan 60 asteesta 40 asteeseen lakanoiden pesun jälkeen, joten kaikista alushousuista tuli viehättävän ulosteen ruskeita... Minä tapani mukaan sitten sain sätkyn siitä (oli kyllä muutenkin ollut vähän anuksesta koko päivä, kun eräs ihminen töistä oli kuin petolinnun peräsin) ja soitin äidille ja manguin ja kirosin ja valitin, että elämä on pyllystä jne. En taida olla ihan niin aikuinen kuin luulin, vaikka olen aina ensimmäisenä kailottamassa äidille ''Mutta minähän olen jo 20-vuotias!!''


Olen saanut (valitettavasti) tutustua naapuriini, joka on noin 7-vuotias pieni ja todella rasittava tyttö, josta on tullut henkilökohtainen stalkkerini. Päältäpäin tyttöpaha vaikutti melko harmittomalta, jopa söpöltä, joten kun tapasin hänet pihalla, päästin hänet kyläilemään. PAHA VIRHE! Tyttö valtasi häikäilemättä henkilökohtaisen tilani, penkoi tavarani ja kyseli typeriä, eikä lähtenyt kulumallakaan. Seuraavan kerran kun näin tytön pihalla töistä tullessani tein varmaan oman ennätykseni juoksussa pyörätelineiltä porraskäytävään. Ehdin jo huokaista helpotuksesta, mutta SITTEN-ovikello soi. Koska, surullista kyllä, tyttö on ainoita ihmisiä, joka tietää missä asun, tiesin heti, kuka ovella kolkutteli.  Kuulin jopa postiluukun kolinaa, kun kakara yritti kyyliä sisälle. Olin hiljaa ja odotin sydän srjällään uhan poistumista reviiriltäni. Lopulta törmäsin tyttöön taas pihalla ja hän tiedusteli kipakasta, miksi en avannut ovea, kun hän olisi halunnut tulla kyläilemään. Valehtelin olleeni töissä.

Tekniikan ihmeitä...

Loin ystävän suosiollisella avustuksella blogin, tämä olikin paljon vaikeampi homma miltä alkuun vaikutti! Kaikenlainen teknisyys yleensä pelottaa ja ärsyttää ihan vain olemassa olollaan, joten tämä on suuri askel kohti nykyaikaa.

 Kävin tänään ystäväni kanssa shoppailemassa farkkuja ja koulutarvikkeita ja kävi niin hassusti, että päädyin käymään työhaastattelussa samalla reissulla (eli shoppailu oli siis IHAN oikeutettua, jos kerran on töitäkin, kai). Shoppaliujuhla päättyi siihen, että ostin uuden topin ja uuden koululaukun, molemmat Gina Tricotista. Ne olivatkin ensimmäiset ostokset Gina Tricotista, omalla kotipaikkakunnalla kun ei Ginaa ollut.
 

Voisin yrittää laittaa kuviakin tänne, jos vain joskus jaksan opetella, miten se tapahtuu. Inhottaa ajatellakin koko asiaa!